Kurkistus pieneen, aurinkoiseen maailmaan - Ensimmäinen slash yritykseni. (en osaa.)Ehkä k-13?

Kurkistus pieneen, aurinkoiseen maailmaan
« Ensimmäinen slash yritykseni. (en osaa.)Ehkä k-13? »

Welcome Guest. Please Login or Register.
Dec 21, 2009, 1:18am

Kurkistus pieneen, aurinkoiseen maailmaan :: Kirjallisuus :: Slash-tekstit :: Ensimmäinen slash yritykseni. (en osaa.)Ehkä k-13?

Author

Topic: Ensimmäinen slash yritykseni. (en osaa.)Ehkä k-13? (Read 111 times)

Milla
Administrator

member is offline

[avatar]

Joined: Mar 2006
Posts: 51
Karma: 0

Ensimmäinen slash yritykseni. (en osaa.)Ehkä k-13?
« Thread Started on Apr 25, 2006, 10:07pm »

Kynttilöiden liekit lepattaa epätasaiseen tahtiinsa seisoessaan jykevästi sängyn molemmin puolin. Sängyn, jolla makaa kaksi hahmoa, jotka ovat kokonaan syventyneet toistensa tutkimiseen.

Toiset kädet liikkuvat hitaasti, hieman epävarmasti tunnustellen pitkin silkkistä naisenvartaloa, niin hellästi ja samalla kiusoitellen. Äkkiä, aivan yllättäen tuo lempeä, romanttinen tunnelma katkeaa ja mies vetäytyy hitaasti ylös noilta pehmeiltä, silkkisiltä lakanoilta.

Hiljaa tuo tummahipiäinen mies astelee huoneen seinustalla olevan valtaisan ikkunan luo. Hän tuijottaa synkkänä, mieli sekaisin, pimenevään yöhön. Hänen ihollaan on muutamia hikikarpaloita, mutta silti hän tuntee palelevansa. Hän kuulee naisen itkevän vuoteellaan vihaa ja pettymystään pois. Mies ei löydä sanoja, joilla lohduttaisi.

Mies on aivan sekaisin. Eilen kaikki oli vielä hyvin, tai ainakin edellisellä viikolla. Hän on vihainen itselleen, sillä hän oikeasti rakastaa tuota naista. Vai rakastaako sittenkään? Kun hän sulkee silmänsä, ilmestyy hänen mieleensä kuva jostain aivan toisesta, kuin vuoteella makaavasta naisesta.

Hän tietää kuka tuo miellekuvan henkilö on ja se saa hänet aina vaan enemmän hämmennyksiin. Hänen mieleensä palaavat muistot noista pehmeistä huulista ja salaa vaihdetuista suudelmista, joita hän oli tuolloin pitänyt vain kahden humalassa olevan sekoiluna.

Nyt hän ei ole enää niinkään varma. Hitaasti mies kääntyy katsomaan naista.
“Ei se sinusta johdu Leea. Se johtuu minusta, en vain pysty olemaan kanssasi”, hän sanoo ja seuraa hetken katseellaan tuota sängyltä noustutta, pukeutunutta naista. Kohta hän kääntyy takaisin ikkunan puoleen ja tuijottaa ulos, huomaamatta edes sitä, kun ovi paukahtaa kiinni naisen perässä…

---

Samaan aikaan toisaalla:

Vahvarakenteinen mies oli jo aikansa kääntyillyt rauhattomasti vuoteessaan, kunnes viimein luovuttaa ja nousee ärsyyntyneenä ylös lakanoiden välistä. Hän astelee keittiöön ja laittaa kahvin tippumaan. Turha tässä nyt enää olisi yrittää nukahtaa, sen hän tietää. Mies katsahtaa turhautuneena kelloon. Mikä ihme häntä oikein valvottaa? Tai kyllähän hän sen tietää.

Mies ei ole päiväkausiin pystynyt keskittymään mihinkään. Hänen ajatuksensa ovat vain harhailleet tuossa eräässä, hänen kannaltaan kohtalokkaassa illassa. Hän muistaa
arat, kokeilevat huulet omillaan ja tuon kuuman poltteen sisällään, kun suudelmat olivat kääntyneet varmemmiksi ja kiihkeämmiksi.

Hän ähkäisee. Miksei hän saa pois mielestään tuota tummaihoista suutelijaa? Hän painaa kasvot käsiinsä. Kuinka paljon hän ikävöikään noita huulia huulilleen ja epäröiviä, vahvoja käsiä vaalealle iholleen. Kyllä, hän myöntää olevansa rakastunut tuohon mieheen.

----

Tummaihoinen mies kiroaa. Mitä enemmän hän ajattelee noita salassa vaihdettuja suudelmia, sitä sekavimmiksi hänen ajatuksensa käyvät. Hän tuntee ikävöivänsä tuota vaaleaa miestä ja tämän kiihkeitä huulia omillaan, mutta epäröi silti. Onko hän aivan sekaisin? Mistä nuo ajatukset tulevat hänen päähänsä?

Lopulta mies vetää vaatteet päälleen. Hän ei enää kestä, näitä tunteita. Hänen mielensä ja ruumiinsa kaipaavat vastauksia noihin kysymyksiin, joita hän on viimeisten tuntien ajan esittänyt itselleen. Miehinen tiedonjano ja inhimillinen halu ajavat hänet tuon toisen miehen ovelle.

----

Vaaleaihoinen mies vavahtaa kiihtymyksestä. Hän on juuri avannut ovensa ja päästänyt sisään tuon tumman muukalaisen. Miehet tuijottavat hetken toisiaan, kunnes viimein, sanaakaan sanomatta, he suunnilleen hyökkäävät toistensa kimppuun. Kaksi miestä, tumma ja vaalea, kietoutuvat kiihkeänä toisiinsa ja painavat vahvat huulensa tiukasti yhteen.

Hieman myöhemmin nuo kaksi, omalla tavallaan kaunista, miestä makaavat sängyllä uupuneina, mutta onnellisina toisiaan tuijottaen. Hymyt kasvoillaan ja kädet yhteen liitettyinä, he molemmat tietävät, että tästä alkaa jotain hyvin kaunista. Heidän tarinansa on vasta aluillaan.

Tumma mies, joka vielä jokin aika sitten oli epävarma tästä kaikesta, tuijottaa nyt rakastuneena toista ja painaa huulensa tämän huulille, hellästi, mutta enää hetkeäkään epäröimättä. Kaikki on viimein hyvin. Huulet huulia vasten he nauttivat toisistaan, ilman kiirettä, rakastaen toisiaan.

Link to Post - Back to Top IP:

Logged

Click Here To Make This Board Ad-Free

This Board Hosted For FREE By ProBoards
Get Your Own Free Message Boards & Free Forums!